Suomi on kärvistellyt taantuman kourissa yli
puolivuosikymmentä. Taantuman pitkittyessä, aiempien laskusuhdanteiden tapaan,
suurin huomio on alkanut kiinnittyä työmarkkinoihin. Työttömyyden kasvu ja sen
tuomat lieveilmiöt koskettavat kansakuntaa konkreettisemmin, kuin vaihtotaseen
alijäämä tai deflaation uhka. Työmarkkinoilla vallitsevia lainalaisuuksia
pystytään kuvaamaan Beveridgen – käyrän avulla (tunnetaan myös UV – käyränä).
Tämä 1930-luvulla kehitetty innovaatio tarjoaa yksinkertaisen, mutta silti
realistisen tavan hahmottaa työmarkkinoiden muutosta yli ajan.
Alla olevassa kuviossa on muodostettu sekä Salon seudun että
Suomen Beveridgen-käyrät aikavälille 2006-2014. Pystyakselilla on laskettu
alueen vakanssiaste eli kuukauden lopussa avoinna olevien työpaikkojen suhde
työvoimaan. Vaaka-akselilla sijaitsee tutumpi työttömyysaste, joka on laskettu
kuukauden lopussa työttömänä työnhakijana olleiden suhde työvoimaan.
Nyrkkisääntönä voidaan ajatella että mitä lähempänä akselien leikkauspistettä
ollaan, sitä täydellisemmin työmarkkinat toimivat. Siirryttäessä origosta
poispäin työmarkkinat heikentyvät ja tämä ilmenee kärjistetysti joko avoimien
työpaikkojen ja työnhakijoiden yhtyeensopimattomuutena tai pahasti ruuhkautuneina
työmarkkinoina.
Työmarkkinoiden näkökulmasta vuodet 2006-2008 olivat
yltäkylläisyyden täyttämiä Salon seudulla. Työttömyys oli selvästi Suomen
keskiarvoa alhaisempi ja avoimien työpaikkojen huomattavasti keskimääräistä
korkeampi tasokaan ei enää vaikuttanut työttömyyden laskuun Salon seudulla. Vuoden
2008 aikana Salon seudun työmarkkinat kokivat ensimmäisen iskunsa. Nokia Oyj:n
ja sen sidoskumppanien aloittamat henkilöstövähennykset ja avoimien
työpaikkojen samanaikainen katoaminen siirsivät Varsinais-Suomen työmarkkinoiden
mallioppilaan uudenlaiseen tilanteeseen.
Vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana Salon seudun työttömyysaste miltein
kaksinkertaistui ja avoimien työpaikkojen määrä suhteessa työvoimaan asettui totuttua matalammalle tasolle.
 |
|
Salon seudun ja Suomen
Beveridgen-käyrät 2006-2014*
|
Verrattuna Suomen keskiarvoon, Salon seudun työmarkkinat
eivät vielä vuonna 2011 olleet poikkeuksellisissa ongelmissa. Vakanssiaste oli
noussut samalle tasolle maan keskiarvon kanssa ja työttömyysastekin oli vain
prosenttiyksikön verran taantumassa taapertavaa Suomen keskiarvoa
korkeammalla. Ongelma olikin
numeroiden takana. Muutoksen vauhti ja dramaattisuus oli numeroita kriittisempi
tekijä. Salon seutu oli joutunut tilanteeseen, jossa yhteiskunnan rakenteet oli
suunniteltu täysin toisenlaisen talouden toimeliaisuuden varaan. Eittämättä
tiedossa oli yhden suuren teollisuuden alan tuomat riskit elinkeinorakenteelle,
mutta silti on liki mahdotonta varautua Salon kokemaan veropohjan ja
palvelurakenteen muutokseen.
Vuoden 2012 alkupuoliskolla ensimmäisestä shokista
jaloilleen nousseet Salon seudun työmarkkinat saivat toisen iskun, joka oli
kokoluokaltaan ensimmäisen veroinen. Nokia Oyj ilmoitti ensin mittavista
henkilöstövähennyksistä kokoonpanotehtaaltaan Salossa ja myöhemmin samana
vuonna koko tehtaan lakkauttamisesta. Tämän myötä Salon seudun työmarkkinat
siirtyivät läheltä keskiarvoa poikkeuksellisella nopeudella häntäpään joukkoon.
Mallioppilaasta oli tullut ongelmatapaus.
Pyyhettä ei kuitenkaan kannata heittää kehään. Vuoden 2012
aikana tapahtuneen työttömien työnhakijoiden rajun kasvun jälkeen vuosina 2013
ja 2014 tilanne työmarkkinoilla jälleen tasoittui. Salon seudun kannalta toivoa
herättävää on, ettei sen vakanssiaste ole sukeltanut ensimmäisen shokin tavoin.
Työmarkkinoiden riippuvuus elektroniikkateollisuudesta vaikuttaa siis
vähentyneen rakennemuutoksen edetessä. Helppoa tietä Salon seudun työmarkkinoilla ei
kuitenkaan ole palata takaisin keskimääräiseksi, mallioppilaasta puhumattakaan.
Korvaavan työllisyyden syntyminen on historiallisesti ollut verrattain hidasta
ja pahasti ruuhkautuneet työmarkkinat purkavat itsensä tällöin hitaasti.
Olli Retulainen
Kirjoittaja on taloustieteen Pro gradua viimeistelevä
tutkimusavustaja Muuttuva Salo -tutkimusprojektissa.
