Rakennemuutos on käsite, joka nähdään usein varsin monenlaisessa käytössä.
Käsitteen määritteleminen ei olekaan kovin helppoa. Usein se nähdään vain yhtä
yritystä tai toimialaa koskevana ilmiönä.
Keskustelu metsäteollisuuden tai meriteollisuuden rakennemuutoksesta on
varmasti tuttua kaikille. Niille, joiden toimeentulo ei ole suoraan kyseiseen
alaan sidottu, rakennemuutos pysyy kuitenkin helposti etäisenä: tietyn alan
rakennemuutos ei välttämättä heijastu koko yhteiskuntaan kovinkaan voimakkaasti.
Toisaalta koko yhteiskuntaa koskevia
rakennemuutoksia on Suomessakin nähty. Varsinkin vanhemmat polvet liittävät rakennemuutoksen
helposti 1960-luvun lopun niin sanottuun suureen murrokseen, jossa pellot
paketoitiin, Ruotsi kutsui ja maaseutu tyhjeni ennen näkemätöntä vauhtia. Suomessa
rakennemuutos maatalouspainotteisesta taloudesta teolliseen tapahtuikin monella
mittarilla maailmanennätysvauhtia. Ennätysvauhti näkyi niin työpaikoissa, muuttoliikenteessä
kuin kaupunkien suunnittelussa. Etäiseksi tämä rakennemuutos tuskin jäi
kellekään.
Rakennemuutoksen käsite on mielenkiintoinen
myös sen hallittavuuden tasolla. Usein rakennemuutos näyttää yllättävän koko
yhteiskunnan ja se tuntuu iskevän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakennemuutokseen
vastaamisessa onkin usein juostu jälkijunassa. Poikkeuksiakin toki löytyy. Holkerin
hallitus 1980-luvun lopulta muistetaan ”hallitun rakennemuutoksen” käsitteestä.
Valitettavasti tästä ideasta lopulta toteutui vain itse rakennemuutos.
Suomen nykyisen talousahdingon nähdään
johtuvan osittain vientiteollisuutemme rakenteellisista tekijöistä. IT-sektori
ja metsäteollisuus ovat vaikeuksissa – ”Ipad tuhosi Suomen”, kuten Wahlroos kommentoi medialle jokin aika
sitten. Matkapuhelinkaupan väheneminen näkyykin korkean teknologian viennissä, joka on supistunut selvästi
vuodesta 2008. Myös vienninjalostusaste on painunut alaspäin juuri teknologiateollisuuden ongelmista
johtuen. Suomi ja erityisesti teknologiateollisuus näyttävät
siis olevan vahvasti rakennemuutoksen kourissa.
Rakennemuutos Salossa
Nykyinen rakennemuutos näkyy koko Suomen
taloudellisessa kehityksessä, mutta esimerkiksi teknologiateollisuuden
rakennemuutos painottuu erityisesti tiettyihin kaupunkeihin (mm. Salo ja Oulu).
Näin ollen rakennemuutoksen alueellinen tarkastelu on tärkeää.
Salo on kokenut näistä kaupungeista
nopeimman muutoksen. Kaupunki oli pitkälti teknologiateollisuuteen nojaava, sillä
esimerkiksi vuonna 2008 jopa 22 % alueen työpaikoista oli informaatiosektorilla. Nokian
kokoonpanotehdas oli kaupungin ”moottori” työllistäen useita tuhansia, niin
suoraan kuin alihankkijoiden välityksellä. Taloussuhdanteen kääntyessä
teknologiateollisuus joutui ongelmiin ja ensimmäiseksi kaupungissa kärsi
alihankintaverkosto. IT-sektorin ongelmat näkyivät lopulta myös Nokialla ja
Salon tehdas lopetti toimintansa 2012. Pelkkä äkillinen taloussuhdanteen muutos
ei kuitenkaan ollut teknologiateollisuuden ongelmien taustalla. Tuotanto ja
kysyntä olivat valumassa jo hyvää vauhtia Aasiaan ennen 2008 alkanutta
laskusuhdannetta. Salon alueelle muutos tapahtui kuitenkin melko nopeasti, sillä
esimerkiksi vielä vuonna 2011 Nokian tehtaan luvattiin säilyvän Salossa.
Kuvio 1. Työttömyysasteen kehitys
Salossa ja Varsinais-Suomessa 2006–2013. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoja (Lähde: Tilastokeskus 1 & 2).
Työttömien määrä on noussut Salossa 146
% vuodesta 2008. Työttömyysasteen muutosta 5,8 prosentista 14,4
prosenttiin voi pitää todella nopeana. Vuosina 2012–2013 työttömyys on
kasvanut peräti 36 %. Nokian irtisanomiset ja taloudellinen taantuma siis
näkyvät selkeästi kaupungin tilanteessa tällä hetkellä. Työttömyysasteen
kehitystä voi pitää yhtenä Suomen synkimmistä ja sen nopeus on ollut omaa
luokkaansa. Työttömyys näkyy varsinkin pitkäaikaistyöttömien määrässä, joka on
yli kolminkertaistunut, ja nuorisotyöttömyydessä, joka on yli
kaksinkertaistunut vuodesta 2008.
Alue ei joudu taistelemaan vain
pahenevan työllisyystilanteen kanssa, vaan rakennemuutos heijastuu myös
kaupungin asukaslukuun. Perinteisesti Salo on ollut positiivisen muuttoliikkeen
aluetta, varsinkin kaupungin hyvä työllisyystilanne houkutteli ihmisiä niin muualta
Suomesta kuin ulkomailta. Viimevuosina trendi on kuitenkin kääntynyt toiseen
suuntaan. Varsinkin nuoret näyttävät
muuttavan pois kaupungista. Erittäin huolestuttavana tilannetta voidaan pitää,
mikäli työikäiset perheet alkavat lähteä alueelta. Tällöin väestön huoltosuhde
heikentyy nopeasti.
Trendi on toistaiseksi lyhytaikainen ja
muutamasta vuodesta on turha vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Muuttoliike voi kääntyä positiiviseksi yhtä nopeasti kuin se kääntyi
negatiiviseksikin. Salon sijaintia Turun ja Helsingin välissä voi nimittäin
pitää hyvänä niin pendelöinnin kuin yritysten sijoittumisen kannalta.
Kuvio 2. Väestönmuutos Salossa 2009–2013 (huom. 2013 vain tammi-elokuu)
(Lähde: Tilastokeskus)
(Lähde: Tilastokeskus)
Kuvio 3. Nettomuutto Salossa 2006-2012 (Lähde: Tilastokeskus)
Myös kaupungin taloudellinen tilanne on
kääntynyt laskuun. Aiemmin hyvin toimeentuleva kunta on joutunut taloudellisiin
ongelmiin varsinkin yhteisöveron kääntyessä erittäin voimakkaaseen laskuun. Kunta joutuukin taistelemaan vähenevien
tulojen ja paisuvien menojen kanssa. Työttömyyden
kasvu saattaa aiheuttaa menojen nousua useille kunnan tarjoamille palveluille. Miten
käy esimerkiksi terveydenhuollolle, kun työterveydenhuolto ei ole vähentämässä
palveluun kohdistuvaa painetta?
Salo
|
2010
|
2012
|
Veroprosentti
|
18
%
|
19,50
%
|
Verotulot
|
210,4
M€
|
173
M€
|
Kunnallisveron
tuotto
|
142,6
M€
|
154,1
M€
|
Yhteisöveron
tuotto
|
59,8
M€
|
8,6
M€
|
Valtionosuudet
|
68,5
M€
|
72,6
M€
|
Tilinpäätös
|
9,5
M€
|
-40,3
M€
|
Lainaa/asukas
|
1
354 €
|
1
951 €
|
Alueellisessa tarkastelussa rakennemuutos
näkyy siis hyvin moninaisesti. Paheneva työttömyys, vähenevät kunnan tulot ja
negatiiviseksi kääntynyt muuttoliike osoittavat, kuinka nopeasti
elinkeinorakenteen muutos yhdessä toimialassa vaikuttaa koko alueen kehitykseen.
Näihin haasteisiin pyritään vastaamaan useilla keinoilla, muun muassa
houkuttelemalla alueelle uusia yrityksiä ja uudelleen kouluttamalla alueen
työttömiä. Salon seutu on luokiteltu äkillisen rakennemuutoksen alueeksi,
jolla pyritään takaamaan alueelle rahoitusta muun muassa valtion, Euroopan
sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston avulla. Myös Euroopan
globalisaatiorahasto on mukana Nokialta työttömäksi jääneiden tukemisessa. Tukitoimenpiteillä voidaan parhaimmillaan
mahdollistaa alustan uusien toimialojen nousulle.
Salon rakennemuutostilanteessa riittääkin
tutkittavaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten tukitoimenpiteet onnistuvat sekä,
millä tavoin muuttuva tilanne näkyy niin yleisellä kuin yksilötasolla. Toivottavaa on, että Salon rakennemuutokseen
pystytään vastaaman paremmin kuin Holkerin ”hallittuun rakennemuutokseen”.
Ilari Kolttola