Rakennemuutoksen monta puolta

Rakennemuutos on käsite, joka nähdään usein varsin monenlaisessa käytössä. Käsitteen määritteleminen ei olekaan kovin helppoa. Usein se nähdään vain yhtä yritystä tai toimialaa koskevana ilmiönä.  Keskustelu metsäteollisuuden tai meriteollisuuden rakennemuutoksesta on varmasti tuttua kaikille. Niille, joiden toimeentulo ei ole suoraan kyseiseen alaan sidottu, rakennemuutos pysyy kuitenkin helposti etäisenä: tietyn alan rakennemuutos ei välttämättä heijastu koko yhteiskuntaan kovinkaan voimakkaasti.

Toisaalta koko yhteiskuntaa koskevia rakennemuutoksia on Suomessakin nähty. Varsinkin vanhemmat polvet liittävät rakennemuutoksen helposti 1960-luvun lopun niin sanottuun suureen murrokseen, jossa pellot paketoitiin, Ruotsi kutsui ja maaseutu tyhjeni ennen näkemätöntä vauhtia. Suomessa rakennemuutos maatalouspainotteisesta taloudesta teolliseen tapahtuikin monella mittarilla maailmanennätysvauhtia. Ennätysvauhti näkyi niin työpaikoissa, muuttoliikenteessä kuin kaupunkien suunnittelussa. Etäiseksi tämä rakennemuutos tuskin jäi kellekään.

Rakennemuutoksen käsite on mielenkiintoinen myös sen hallittavuuden tasolla. Usein rakennemuutos näyttää yllättävän koko yhteiskunnan ja se tuntuu iskevän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakennemuutokseen vastaamisessa onkin usein juostu jälkijunassa. Poikkeuksiakin toki löytyy. Holkerin hallitus 1980-luvun lopulta muistetaan ”hallitun rakennemuutoksen” käsitteestä. Valitettavasti tästä ideasta lopulta toteutui vain itse rakennemuutos.

Suomen nykyisen talousahdingon nähdään johtuvan osittain vientiteollisuutemme rakenteellisista tekijöistä. IT-sektori ja metsäteollisuus ovat vaikeuksissa – ”Ipad tuhosi Suomen”, kuten Wahlroos kommentoi medialle jokin aika sitten. Matkapuhelinkaupan väheneminen näkyykin korkean teknologian viennissä, joka on supistunut selvästi vuodesta 2008. Myös vienninjalostusaste on painunut alaspäin juuri teknologiateollisuuden ongelmista johtuen. Suomi ja erityisesti teknologiateollisuus näyttävät siis olevan vahvasti rakennemuutoksen kourissa.

Rakennemuutos Salossa

Nykyinen rakennemuutos näkyy koko Suomen taloudellisessa kehityksessä, mutta esimerkiksi teknologiateollisuuden rakennemuutos painottuu erityisesti tiettyihin kaupunkeihin (mm. Salo ja Oulu). Näin ollen rakennemuutoksen alueellinen tarkastelu on tärkeää.

Salo on kokenut näistä kaupungeista nopeimman muutoksen. Kaupunki oli pitkälti teknologiateollisuuteen nojaava, sillä esimerkiksi vuonna 2008 jopa 22 % alueen työpaikoista oli informaatiosektorilla.  Nokian kokoonpanotehdas oli kaupungin ”moottori” työllistäen useita tuhansia, niin suoraan kuin alihankkijoiden välityksellä. Taloussuhdanteen kääntyessä teknologiateollisuus joutui ongelmiin ja ensimmäiseksi kaupungissa kärsi alihankintaverkosto. IT-sektorin ongelmat näkyivät lopulta myös Nokialla ja Salon tehdas lopetti toimintansa 2012. Pelkkä äkillinen taloussuhdanteen muutos ei kuitenkaan ollut teknologiateollisuuden ongelmien taustalla. Tuotanto ja kysyntä olivat valumassa jo hyvää vauhtia Aasiaan ennen 2008 alkanutta laskusuhdannetta. Salon alueelle muutos tapahtui kuitenkin melko nopeasti, sillä esimerkiksi vielä vuonna 2011 Nokian tehtaan luvattiin säilyvän Salossa.  
 

Kuvio 1. Työttömyysasteen kehitys Salossa ja Varsinais-Suomessa 2006–2013. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoja (Lähde: Tilastokeskus 1 & 2).

 

Työttömien määrä on noussut Salossa 146 % vuodesta 2008. Työttömyysasteen muutosta 5,8 prosentista 14,4 prosenttiin voi pitää todella nopeana. Vuosina 2012­­–2013 työttömyys on kasvanut peräti 36 %. Nokian irtisanomiset ja taloudellinen taantuma siis näkyvät selkeästi kaupungin tilanteessa tällä hetkellä. Työttömyysasteen kehitystä voi pitää yhtenä Suomen synkimmistä ja sen nopeus on ollut omaa luokkaansa. Työttömyys näkyy varsinkin pitkäaikaistyöttömien määrässä, joka on yli kolminkertaistunut, ja nuorisotyöttömyydessä, joka on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2008.

Alue ei joudu taistelemaan vain pahenevan työllisyystilanteen kanssa, vaan rakennemuutos heijastuu myös kaupungin asukaslukuun. Perinteisesti Salo on ollut positiivisen muuttoliikkeen aluetta, varsinkin kaupungin hyvä työllisyystilanne houkutteli ihmisiä niin muualta Suomesta kuin ulkomailta. Viimevuosina trendi on kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan.  Varsinkin nuoret näyttävät muuttavan pois kaupungista. Erittäin huolestuttavana tilannetta voidaan pitää, mikäli työikäiset perheet alkavat lähteä alueelta. Tällöin väestön huoltosuhde heikentyy nopeasti.

Trendi on toistaiseksi lyhytaikainen ja muutamasta vuodesta on turha vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Muuttoliike voi kääntyä positiiviseksi yhtä nopeasti kuin se kääntyi negatiiviseksikin. Salon sijaintia Turun ja Helsingin välissä voi nimittäin pitää hyvänä niin pendelöinnin kuin yritysten sijoittumisen kannalta.

Kuvio 2. Väestönmuutos Salossa 2009–2013 (huom. 2013 vain tammi-elokuu)
(Lähde: Tilastokeskus)

Kuvio 3. Nettomuutto Salossa 2006-2012 (Lähde: Tilastokeskus)

Myös kaupungin taloudellinen tilanne on kääntynyt laskuun. Aiemmin hyvin toimeentuleva kunta on joutunut taloudellisiin ongelmiin varsinkin yhteisöveron kääntyessä erittäin voimakkaaseen laskuun.  Kunta joutuukin taistelemaan vähenevien tulojen ja paisuvien menojen kanssa.  Työttömyyden kasvu saattaa aiheuttaa menojen nousua useille kunnan tarjoamille palveluille. Miten käy esimerkiksi terveydenhuollolle, kun työterveydenhuolto ei ole vähentämässä palveluun kohdistuvaa painetta?

Salo	2010	2012
Veroprosentti	18 %	19,50 %
Verotulot	210,4 M€	173 M€
Kunnallisveron tuotto	142,6 M€	154,1 M€
Yhteisöveron tuotto	59,8 M€	8,6 M€
Valtionosuudet	68,5 M€	72,6 M€
Tilinpäätös	9,5 M€	-40,3 M€
Lainaa/asukas	1 354 €	1 951 €

Taulukko 1. Salon taloudellinen tilanne 2010 ja 2012
(Lähde: Salon tilinpäätös 2010 ja 2012)

 

Alueellisessa tarkastelussa rakennemuutos näkyy siis hyvin moninaisesti. Paheneva työttömyys, vähenevät kunnan tulot ja negatiiviseksi kääntynyt muuttoliike osoittavat, kuinka nopeasti elinkeinorakenteen muutos yhdessä toimialassa vaikuttaa koko alueen kehitykseen. Näihin haasteisiin pyritään vastaamaan useilla keinoilla, muun muassa houkuttelemalla alueelle uusia yrityksiä ja uudelleen kouluttamalla alueen työttömiä. Salon seutu on luokiteltu äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, jolla pyritään takaamaan alueelle rahoitusta muun muassa valtion, Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston avulla. Myös Euroopan globalisaatiorahasto on mukana Nokialta työttömäksi jääneiden tukemisessa. Tukitoimenpiteillä voidaan parhaimmillaan mahdollistaa alustan uusien toimialojen nousulle. 

Salon rakennemuutostilanteessa riittääkin tutkittavaa. Mielenkiintoista on nähdä, miten tukitoimenpiteet onnistuvat sekä, millä tavoin muuttuva tilanne näkyy niin yleisellä kuin yksilötasolla.  Toivottavaa on, että Salon rakennemuutokseen pystytään vastaaman paremmin kuin Holkerin ”hallittuun rakennemuutokseen”.

Ilari Kolttola