Julkisen sektorin leikkauksista käydään Suomessa varsinaista vääntöä. Leikkauksia huudetaan lähes kaikista suunnista, leikkausten kohteista ei vain näytä olevan yksimielisyyttä edes hallituksessa. Suurin osa leikkauksista pyritään tietenkin tekemään mm. organisaatioita muuttamalla, tuottavuutta kasvattamalla ja niin sanottua kakkulapiota käyttäen: eli leikkaamalla sieltä missä on ylimääräistä. Keinot eivät kuulosta kenenkään korvaan erityisen kivuliailta, eri asia vain on, kuinka paljon niillä loppujen lopuksi saadaan aikaan. Mikäli leikkausten määrästä ja tarpeesta pidetään puritaanisesti kiinni, eivät mukavat vaihtoehdot valitettavasti taida riittää. Lisäksi vääntöä aiheuttaa se, mikä taho leikkaukset joutuu toteuttamaan. Helposti suurimmat säästöt joutuvatkin toteuttamaan, ainakin välillisesti, kunnat. Kuntien taloudelliset mahdollisuudet säästöjen toteuttamiseen vaihtelevat kuitenkin suuresti ja näin ollen etenkin kriisikunnissa migreenilääkkeille voi tulla käyttöä.
Kysymykseksi muodostuu, kuka päättää, mihin ikävät leikkaukset on kohdistettava? Usein ääneen pääsee taloustieteen asiantuntijat. Asiantuntijuuden käyttäminen päätösten tukena onkin varsin perusteltua, sillä huonosti suunnitellut säästöt ovat valitettavan usein niitä kalleimpia menoeriä. Kansalaisten mielipidettä ei ole syytä kuitenkaan ohittaa, onhan leikkauksissa usein kyse hyvinvoinnin kannalta merkittävistä tekijöistä. Myös toimivan demokratian kannalta kansalaisten mielipiteet olisi syytä ottaa huomioon myös muulloin kuin vain joka neljäs vuosi.
Muuttuva Salo 2013–2023 -kyselyssä kysyttiin muun muassa salolaisten mielipiteitä leikkauksista ja niiden kohdistamisesta. Salo on leikkausten kannalta mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä kunnan taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole kovinkaan valoisa. Lisäksi käynnissä oleva rakennemuutos kouraisee erityisen kovaa alueen työmarkkinoita. Tämä näkyy myös kyselyyn vastanneiden joukossa, sillä lähes 90 % pitää kunnan taloudellista tilannetta huonona tai erittäin huonona. Kriisitietoisuudesta ei siis ainakaan ole puutetta.
Kysymykseksi muodostuu, kuka päättää, mihin ikävät leikkaukset on kohdistettava? Usein ääneen pääsee taloustieteen asiantuntijat. Asiantuntijuuden käyttäminen päätösten tukena onkin varsin perusteltua, sillä huonosti suunnitellut säästöt ovat valitettavan usein niitä kalleimpia menoeriä. Kansalaisten mielipidettä ei ole syytä kuitenkaan ohittaa, onhan leikkauksissa usein kyse hyvinvoinnin kannalta merkittävistä tekijöistä. Myös toimivan demokratian kannalta kansalaisten mielipiteet olisi syytä ottaa huomioon myös muulloin kuin vain joka neljäs vuosi.
Muuttuva Salo 2013–2023 -kyselyssä kysyttiin muun muassa salolaisten mielipiteitä leikkauksista ja niiden kohdistamisesta. Salo on leikkausten kannalta mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä kunnan taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä ole kovinkaan valoisa. Lisäksi käynnissä oleva rakennemuutos kouraisee erityisen kovaa alueen työmarkkinoita. Tämä näkyy myös kyselyyn vastanneiden joukossa, sillä lähes 90 % pitää kunnan taloudellista tilannetta huonona tai erittäin huonona. Kriisitietoisuudesta ei siis ainakaan ole puutetta.
Mistä sitten voidaan leikata ja mistä ei?
Varsinkaan terveyden- ja sairaanhoitoon ei saksien pitäisi kohdistua, sillä jopa 83 % salolaisista vastusti terveydenhuollosta säästämistä. Terveyspalveluiden arvostaminen näkyy myös siinä, että 67 % kyselyyn vastanneista haluaisi Salon panostavan julkiseen terveydenhuoltoon nykyistä enemmän. Myöskään sosiaalipalveluissa ei nähdä säästämisen varaa, niiden karsimista vastusti 80 % vastaajista. Vaikka terveys- ja sosiaalipalvelut muodostavat merkittävän menoerän kuntien menoista, ei monessakaan kunnassa ole helppoja leikkauskohteita: kerman kuorimista ylimääräisestä tuskin löytyy kummaltakaan sektorilta.
Myös koulutusta puolustetaan; 70 % salolaisista ei näe opetuspalveluissa olevan säästämisen varaa. Koulutukseen lisäpanostamista vaatii jopa 64 % vastaajista. Opetustoimikin pitäisi siis jättää leikkausten ulkopuolelle. Helppoja leikkauskohteita ei siis näytä salolaisten mielestä löytyvän.
Mistä vastaajat sitten ovat valmiita säästämään? Kunnan palveluista eniten säästämisen varaa löytyy salolaisten mielestä kulttuuripalveluista, joista noin 90 % olisi valmis säästämään. Suurta puroa ei kuitenkaan kulttuuripuolen säästöistä löydy, sillä Salon tapauksessa ne muodostavat vain noin 2 % nettokäyttökustannuksista. Ikäluokkien välille ei näytä muodostuvan suuria eroja säästämispäätöksissä, myöskään sukupuoli ei näytä erottelevan leikkauskohteita merkittävästi suuntaan tai toiseen. Varsinkin suuri yksimielisyys terveys- ja sosiaalipalveluiden koskemattomuudesta on jossain määrin yllättävää. Terveet nuoretkaan eivät ole valmiita koskemaan terveyspalveluihin.
Kyselyyn vastasivat vain tiettyjen ikäluokkien edustajat, näin ollen liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei tulosten pohjalta voi tehdä. Tulokset kertovat kuitenkin omaa kieltään leikkauskohteiden löytämisen vaikeudesta. Paljon kuulutettua kriisitietoisuutta näyttää vastaajien parista löytyvän, mutta merkittävistä palveluista ei kuitenkaan olla valmiita säästämään. Helppoja aikoja taloutensa kanssa kamppailevalle Salolle ei ole tiedossa.
Kyselyssä ei kartoitettu veronmaksuhalukkuutta. Yleensä suomalaiset maksavat ennemmin veroja kuin leikkaavat palveluitaan (aiheesta kiinnostuneille voi suositella Johanna Kallion väitöskirjaa Hyvinvointipalvelujärjestelmänmuutos ja suomalaisten mielipiteet 1996-2006). Veronkorotuksia ja leikkauksia kumpaakin on jo tähän mennessä käytetty Suomessa. Molempia tullaan myös varmasti tulevaisuudessakin käyttämään. Ideologiset erot ja taloudelliset realiteetit vaikuttavat siihen, kumpaa keinoa milloinkin käytetään. Tässä blogissa en niin pitkälle kuitenkaan uppoudu. Nalle Luppakorvaa lainaten ”se onkin sitten jo aivan uusi tarina”.
Ilari Kolttola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti